Takaisin

”Viihdyttäjien pieni ryhmä ammattimaistuu”, Kauppalehden artikkeli vuodelta 2008.

---

Vitsiniekkanakin saa elannon. Viihdyttäjien pieni ryhmä ammattimaistuu.

Vitsiniekkayrittäjä voi taipua jopa 200 keikalle vuodessa.

Vitsiniekkana tai trubaduurina elantonsa tienaaminen voi ajoittain olla rankkaa touhua. Firmojen pikkujoulujärjestelyt ja muiden kinkerien järjestelyt on usein hutiloitu kasaan. Joskus esiintyminen on niin myöhään, että nousuvaiheen humalatilan ylittänyt juhlakansa keskittyy lähinnä karaokeen ja esimiesten mollaamiseen.

Silti joukko suomalaisia tienaa leipänsä kiertämällä seminaarista toiseen viihdyttämässä juhlakansaa. Tällaisten yrittäjien määrä on häviävän pieni, mutta sitäkin näkyvämpi.

“Esimerkiksi bilebändit. Niitä on satoja, mutta elantonsa toiminnalla tienaavat yhtyeet voi laskea sormin”, kertoo ohjelmatoimisto Ohjelmakaupan toimitusjohtaja Totte Westerlund.

Hänen mukaansa ala on kovaa vauhtia ammattimaistumassa ja myös esiintyjillä on entistä enemmän ammattimainen ote toimintaansa. Esiintyvät yrittäjät syövät samaa kakkua tapahtumajärjestäjien ja ohjelmatoimistojen kanssa, joten mistään pienestä kokonaisuudesta ei ole kyse.

Yksi itselleen kekkereillä elantonsa tienaava artisti on koomikkona tunnettu Ville Myllyrinne. Hänen mukaansa esiintyminen on kuitenkin työtä, joka pitää ottaa sillä vakavuudella. Myös hän on huomannut alan muuttuvan entistä ammattimaisemmaksi.

“Tietysti on vielä paljon muun muassa ohjelmatoimistoja, jotka ovat vähintään epäilyttäviä. Ohjelmatoimiston perustaminenhan ei vaadi juuri mitään. Tapahtumajärjestäjissä niitä ei enää ole, sillä kapitalismi on syönyt huonot pois”, sanoo Myllyrinne.

Ei kaljapalkalla
Hänen mukaansa ala on mainettaan huomattavasti parempi, mutta painolastina on vanha taakka vuosikymmenien takaa. Esiintyjien oletetaan usein olevan kaljapalkalla työskenteleviä kavereita, jotka myöhemmin jäävät lasilliselle. Myös taiteilijapiireissä keikkoja pidetään epätaiteellisena periaatteiden myymisenä.

“Kyllä tällä elää yllättävän hyvin. Huomattavasti paremmasta toiminnasta tässä on kyse kuin usein uskotaan”, sanoo Myllyrinne.

Itsensä kinkereillä esiintymällä elättävät artistit tekevät tavallisesti 50–200 keikkaa vuodessa. Voisi luulla, että Suomen mittakaavassa yritysjuhlat olisivat hyvin nopeasti koluttu läpi. Myös Myllyrinne luuli aikoinaan näkevänsä kaiken kahdessa vuodessa, mutta totuus osoittautui toiseksi. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan ala on “pohjaton säkki”.

Edes talouden sykliset heilahtelut eivät itsevarmaa esiintyjää huoleta. Kymmenen vuoden kokemuksella on huomattu, että ensin lopetetaan kelkkasafarit kelohonkamökeissä. Koomikon tilaaminen juhliin on kuitenkin eri hintaluokan kustannus.

Välistävetäjät
Vaikka tapahtumajärjestäjät ovat hyvä kanava esiintyjille, niin suurin osa yhteydenotoista tulee suoraan yrityksistä. Myllyrinteen mukaan taustalla on aina kaksi asiaa. Yrityksissä ei aina ymmärretä tapahtumien järjestämisen vaativuutta ja alalla toimivia pidetään autokauppiaisiin verrattavina välistävetäjinä.

Tapahtumajärjestäjiin liitettävät ennakkoluulot vahvistaa BSG Marketingin Heidi Ekholm-Talas. Hänen mukaansa toisin kuin luullaan, ammattimaisten tapahtumajärjestäjien käyttäminen tulee kokonaisuudessaan halvemmaksi kuin erilaisten huvitoimikuntien perustaminen.

“Kyllä meidän osuutemme esiintyjän palkkiosta on 25–50 prosenttia. Tämähän on kuitenkin liiketoimintaa, eikä mitään hyväntekeväisyyttä. Toisaalta tapahtumajärjestäjä on aika voimakas markkinointikanava esiintyjille ja luotettava kumppani”, sanoo Ekholm-Talas.

Artikkeli on Jani Heikkilän kirjoittama ja ilmestynyt Kauppalehdessä 10.3.2008. Artikkeli on osa sisältökokonaisuutta, jossa juhlistetaan 20 vuotta Ohjelmakauppaa. Ohjelmakauppa on perustettu vuonna 2005.

.

---